Oman käden jälki. Se on vahva ja voimaannuttava asia, jota ei lapsena osannut arvostaa. Olen aina tykännyt tehdä asioita käsilläni, mutta koko peruskoulun ajan koin etten osaa piirtää tai maalata. Vertasin piirroksiani aina itseäni parempien tekijöiden jälkeen ja voi vietävä kun se harmitti ja turhautti! Näin jälkeenpäin ajateltuna jo noissa hetkissä näkyi se sisäinen palo mistä kaikki on lähtöisin. Taiteessa oli selvästi jotain mikä minua puhutteli, mutta miksi en osannut tehdä yhtä hyvin kuin muut?

Sitten tuli päivä kun kuvistunnilla opettaja nosti pässin kallon pöydälle, ojensi meille paperit ja hiilen käteen, ja ohjeisti seuraamaan valon ja varjon linjoja kallon pinnalla. Siinä hetkessä palaset loksahtivat kohdalleen ja ymmärsin että piirtämisen ei tarvitse olla vain mielikuvituksesta kumpuavaa, se voi olla todellisuuden mallintamista, nähdyn asian tulkitsemista sekä valon ja varjon avulla leikittelyä. 

Oman käden jälki. Se on vahva ja voimaannuttava asia, jota ei lapsena osannut arvostaa. Olen aina tykännyt tehdä asioita käsilläni, mutta koko peruskoulun ajan koin etten osaa piirtää tai maalata. Vertasin piirroksiani aina itseäni parempien tekijöiden jälkeen ja voi vietävä kun se harmitti ja turhautti! Näin jälkeenpäin ajateltuna jo noissa hetkissä näkyi se sisäinen palo mistä kaikki on lähtöisin. Taiteessa oli selvästi jotain mikä minua puhutteli, mutta miksi en osannut tehdä yhtä hyvin kuin muut?

Sitten tuli päivä kun kuvistunnilla opettaja nosti pässin kallon pöydälle, ojensi meille paperit ja hiilen käteen, ja ohjeisti seuraamaan valon ja varjon linjoja kallon pinnalla. Siinä hetkessä palaset loksahtivat kohdalleen ja ymmärsin että piirtämisen ei tarvitse olla vain mielikuvituksesta kumpuavaa, se voi olla todellisuuden mallintamista, nähdyn asian tulkitsemista sekä valon ja varjon avulla leikittelyä.